Koukkulan talvea

Heissan arvoisat lukijat, pitkästä aikaa! :) Pahoittelen kun en syksyllä ilmottanut mitään, etten tule nyt puoleen vuoteen päivittämään blogia. En tiennyt itsekään, koska oon aina aikonut ja aikonut jotain tänne päivittää. Kiitos, kun ootte silti jaksaneet käydä täällä aina välillä kurkkaamassa :) 

Koukkula on ollut nyt talviteloilla kuukausitolkulla, välillä olen toki käynyt katsastamassa miten se siellä pärjäilee. Vähän heikosti, nimittäin hiiret ovat alkaneet rellestää siellä! En puunannut paikkoja niin hyvin kuin olisi pitänyt, ja ne muutamat muruset ja esim. pussillinen käytettyjä pulloja (ihana sokerin tuoksu!), jotka olin unohtanut viedä kauppaan, oli houkutellut hiiret paikalle. Varmasti asiaan vaikutti myös se, että oon pari kertaa talven aikana lämmittänyt mökkiä, ja siitähän hiiret ovat vallan riemastuneet, kun ovat löytäneet hiljaisen ja lämpimän mökin! Olin ihan järkyttynyt, kun kuukausi sitten kävin siellä ja löysin hiiren paskaa joka paikasta!! Sinne sitten asentelin ansoja ja epätoivoisena kutsuin siskon kissankin paikalle laittamaan Koukkulan hiiret ruotuun. Ei se ainuttakaan hiirtä saanut pyydystettyä, mutta toivottavasti se kissan haju vähän säikäytti niitä pikku-bilettäjiä. Nyt kevään tullen pitääkin puunata koko mökki katosta lattiaan ja ottaa vaikka se kissa sinne taas työhommiin! :) 

Koukkulalla on ollut tässä talven aikana muutenkin vähän vastoinkäymisiä. Kun talvella yritettiin lämmittää Koukkulaa, niin ei oikein hornit vetäneet ja takka ja kakluuni työnsikin sitten kaikki savut sisälle. Nokea levisi joka paikkaan; kattoa, seiniä, mattoja ja huonekaluja myöten, jättäen myös noen katkun mökkiin! Ei auta muuta kuin puunata koko mökki katosta lattiaan ja pestä kaikki; kaikki astiat, vuodevaatteet, vaatteet, matot, verhot, katot, seinät, kaapit yms. Talven jäljiltä Koukkula kaipaa aina muutenkin kunnon siivouksen, mutta miten saan sen noen poistettua niin, ettei siitä jää pysyviä jälkiä esim seiniin ja kattoon?    

Ensi syksynä aion olla vähän viisaampi. Puunaan joka paikan niin tarkasti, ettei sinne jää ainuttakaan murusta hiirille enkä lämmitä Koukkulaa ollenkaan koko talvena. Nuohoojakin varmasti voisi hieman auttaa asiassa, mutta ei siellä tulipesät aiemminkaan talvella oo kunnolla vetäneet. Parempi antaa Koukkulan lepäillä talvisin, niin jaksaa olla kesäisin iskussa :)

                                                 Tässä muutamia kuvia viime syksyltä.

Aurinkoisia kevätpäiviä teille lukijani!

Sussa